LUKU 95. PENNI TULEVASTA, MARKKA MENNEESTÄ
Tulevaisuus - mikä se on? Toki me kaikki tiedetään, että se tulee aina tämän hetken jälkeen, jossa me nyt seilataan, mutta miltä se sitten näyttää, no. Se on jokaiselle eri.
Onko siitä jo pari vuotta, onko tosiaan? Löysin Kimalteen kautta ystävän, jonka tapasin ekaa kertaa tarot-korttien ääressä.
En ole ikinä ajatellut uskovani moiseen, mutta jotain tosi kiehtovaa siinä kuitenkin oli, ja nyt omasta hyllystä löytyy seitsemän erilaista pakkaa. Tulevaisuus on mysteeri, jonka lukkoon yksikään avain ei aukotta sovi. Meidän täytyy vain jatkaa kokeilemista niin kauan, että avain kääntäisi lukkoa edes puoliksi. Seuraava naksahdus osuu kohdilleen vasta, kun on sen aika.
Vaikka en vieläkään usko siihen, että tulevaisuus olisi jotenkin etukäteen ennustettavissa, olisi juuri tässä hetkessä ihana voida tietää, että kaikki menee niin, kuin toivoo. Enkä usko, että olen toiveessani yksin.
Joskus sitä vain huomaa räpiköivänsä eteenpäin, miten parhaiten taitaa. Toisina hetkinä sitä taas tuntuu, että nyt on draivi päällä ja asioita tapahtuu. Totuus on kuitenkin se, että ne kaikkein suurimmat haaveet - kaikkein rakkaimmat tulevaisuuden toiveet - on usein sellaisia, että me tosiaan voidaan vaan keskittyä toivomaan parasta.
Tässä tekstissä haluaisin kuitenkin keskittyä siihen tulevaisuuteen, johon me voidaan itse vaikuttaa. Me voidaan päättää, kuinka toimitaan tästä eteenpäin, ja mihin suuntaan halutaan olla menossa. Kaikki meidän teot, sanat ja tekemättä jättämiset johtaa meitä tietylle polulle. On siis vain ymmärrettävää, että välillä päätöksen tekeminen on vaikeaa, ja saattaa tuntua jopa vähän toivottomalta. Mitä, jos en pääsekään sinne, minne haluan?
Niin, siinäpä vasta kysymys. Me ei voida tietää. Ollaan kuitenkin täällä monesti ennenkin todettu, että ainoa pomminvarma tapa epäonnistua täysin, on luovuttaa. Mikä siis on sen vastakohta? Tehdä se oma parhaansa, joka päivä. Sen enempää, tai vähempää ei voi kukaan meiltä vaatia, sillä se olisi epäreilua. Mutta oma parashan ei tarkoita sitä, että mennään sieltä, mistä aita on matalin - ei. Se tarkoittaa kovaa työtä, sinnikkyyttä ja vaikeita valintoja.
Uskaltaisin kuitenkin väittää, että se on useimmiten kaiken vaivannäön arvoista. Me edetään elämässä, kerätään kiitosta hyvin tehdystä työstä… mutta tietty vain silloin, kun me myös otetaan vastuu meidän töppäilyistä. Vastuu ja onnistuminen on, kuin kolikon kaksi puolta - ei ole toista, ilman toista.
Tulevaisuus on siitäkin jännä homma, että se jakaa ihmiset karkeasti kahteen vastakkaiseen leiriin - joko sen tuloa odottaa malttamattomana, valmiina säntäämään verhoista näyttämölle… tai sitten sen tilalla on pelkkää, pelottavaa pimeyttä ja sysimustaa. Onneksi voidaan kuitenkin kaikki todeta, että siellä se on ja odottaa silloinkin, kun me ei sitä siristelyistä huolimatta pystytä täysin näkemään. Tulevaisuus on meitä kaikkia varten. Niin kovia tekijöitä, rautaista supernaisia kuin vielä vähän epäröiviä, omaa polkuaan etsiviä vastassa. Miltä se sitten näyttääkään - se me tiedetään vasta, kun päästään lähemmäs. Varmaa on kuitenkin se, että me liikutaan koko ajan sitä kohti.
Älä siis kompastu pelkäämään omaa määränpäätäsi - tuntematon kuumottaa tavalla tai toisella meistä ihan jokaista. On tärkeää, että antaa huomiselle ja itselleen reilun mahdollisuuden kasvaa, toipua ja tarjota vain parasta.
Paljon on meistä itsestämme kiinni: tehdään siis ihan kaikkemme sen eteen, että meidänkin huominen näyttäisi ihan eriltä, kuin se tulehtunut haava, jolla on eilisen väsynyt katse.
Me tehdään se - huomenna viime viikko on jo historiaa ja tämä hetki ratkaisee. Ruvetaan siis hommiin, meidän oman huomisen, tulevaisuuden ja kultaakin kalliimpien unelmien puolesta ❤️
With love,
Kokemusasiantuntija Metta & Kimalle.fi
P.s. tänään juhlitaan meikäläisen 7 vuotta kestänyttä raittiutta 🥳💪🏻💣🔥🌠🌟⚡️hyvä minä ja koko se tuhatpäinen tiimi, joka on tehnyt väsynättä töitä sen eteen, että tämä päivä joskus tulisi 💕💕